Täysin palvellut

Kun jään vapaaherrattaren päivilleni en jää nykyisenlaista työtäni kaipaamaan,  työtovereitani kylläkin, sekä entisiä, että nykyisiä. Kirjastotyö on muuttunut niin kovin tasapaksuksi raatamiseksi, ettei sitä juuri entisaikojen kirjastotätien hommaksi tunnista. Nyt suurin osa ajasta kuluu kun kirjoja pakataan ja puretaan kuljeteltaviksi kirjasojen välillä. Tuskinpa kukaan aikoinaan alalle kouluttautunut osasi kuvitella, että tulevaisuus on enmmänkin logistiikkaa kuin kirjastotyötä. Kirjoja onneksi sentään vielä on, mutta taitaa käydä vielä niinkin, että e-kirjat syrjäyttävät paperiversion. Toisaalta, sitten ei tarvitse purkaa ja pakata.

Vuosien karttuessa

Olin muilla mailla matkoilla juhlistamassa arkista elämääni kun tuli uusi kymmenluku täyteen. Ja totta tosiaan, heti kun tämä rajapyykki oli vaihtunut tarjosi kohtelias nuori mies minulle paikkansa bussissa! Ja kaikeksi vakuudeksi kun olimme seuraavan kerran poistumassa bussista kehotti nuori äiti lapsiaan odottamaan, että vanhemmat pääsevät ensin. Kyllä sen siis heti huomaa kun ihmisen ikä ylittää tietyn rajapyykin. Tosin uskallan epäillä että täällä harmaassa kotimassamme en noin hyviin tapoihin oppineita nuoremman polven edustajia tapaa. MOT.

Olin ollut saman kunnan palveluksessa 38 vuotta ja sain/valitsin "lahjaksi" 3 vapaapäivää, lisäksi kahvitilaisuudessa sain tällaisen kukkapuskan. Toivottavasti hämmenykseni ei näkynyt päältä kun näin kukkapuketin, sillä yleensä olen tottunut ruusuihin tällaisissa tilanteissa.

Kirjan palauttamisen vaikeus

 No niin, sieltä se rouva taas tulee! Ja suoraa päätä tiskille kirjansa kanssa, vaikka hyvin tietää, että palautus tehdään automaatilla. Kerron tämän jälleen rouvalle, joka sitten suuntaa automaatille, mutta ei tee muuta kuin heiluu kirjansa kanssa. Menen perässä ja sanon, että kirja pannaan vain siihen tasolle ja se tulee palautetuksi. Edelleen haahuilua, "miten päin se siihen pannaan? " Ihan miten päin vain. "Jätetäänkö se tähän?" Ei, vaan pannan ihan mihin vain siihen viereiseen hyllyyn.

Voi hyvänen aika! Kirjoja taitaisi olla melkoiset pinot jos ne kaikki jätettäisiin palautustasolle. 

Väärällä alallako

Nyt on kirjastotäti kyllä ymmällään! Kirjastoon on remontin myötä tullut toinen kerros ja se ei kyllä ole ollenkaan hyvä asia!
Henkilökunta ei riitä kahteen kerrokseen, silti toki molemmat kerrokset pidetään auki.
Työ on nyt kirjojen palauttamista ja kuljettamista kerroksesta toiseen, ja tietenkin pakkaamista ja purkamista kun laatikot, pussit ja kassit  tulevat ja menevät maakunnan kirjastojen välillä.
Tämän lisäksi kirjastotätien pitäisi olla vielä nuorisohjaajiakin, sillä uusi tila on saanut nuorison kerääntymään kirjastoon ja meno on sitten mitä on. Asiakkatkaan eivät aina uskalla tulla tilaan ja ovat kyselleet, että pelottaaka siellä olla.
No, olen aikoinani kouluttautunut kirjastotädiksi, eikä minusta nuorisoohjaajaa saa vaikka rautakangella vääntäisi. Enkä aio enää näillä lukemilla uutta ammattia opetella!
Mutta jollain ilveellä nykyinen tilanne on kestettävä vielä muutamia vuosia. Korvakuulokkeet, kuulosuojaimet, korvatulapat.....?
Se on sanottava, että ihan uudenlaisen puhetavan kirjastossa olen oppinut:  v:n mulkku, v:n uuno, v:n idiootti, v:n kiva, mitä v:ua......    En ihan ole vielä omaksunut puhetyyliä, mutta eiköhän se tartu ennen kuin jättäydyn oloneuvoksettareksi. Se on kuitenkin selvää, että joka toinen sana alkaa v:llä. On sitten uusi raikas puhetyyli vanhustenkerhossa ja palvelutalossa aikanaan.

Kirjasuositus meni metsään

Parisenkymmentä vuotta sitten vakioasiakkamme, arvonsa tunteva rouvashenkilö pyysi minua suosittelemaan hyvää lukuromaania. Olin juuri lukenut Marianne Fredrikssonin sukuromaanisrajaa, johon olin aivan ihastunut ja luonnollisesti suosittelin sitä. Sarjan ensimmäinen osa olikin paikalla ja rouva lainasi sen. Seuraavalla viikolla rouva palautti kirjan, eikä sanonut siitä sanakaan. Eipä osunut suositteluni nappiin. Makuja on monenlaisia, minulla on omani, joka luonnollisesti on hyvä....
On vielä mainittava, ettei ko. rouva enää pyytänyt minulta kirjasuosituksia.

Uudistettu suomenkieli

Sikahyvä, -makee, -kiva, -kaunis? Siis onko sika hyvä eläin vai hyvää lihaa? En ymmärrä. Miksei vaikka kissakiva? Kissahan sentään on suloinen lemmikki.

Juurikin näin? Mikä juuri? Minkä lisäksi? Ja mitä se juurikin tekee?

Hyvää päivänjatkoa? Mitä vikaa on näkemiin tai hei -sanoissa?

Järkyttävän hyvä? Siis, esiintyjä oli kamalan huono vai?

En aina pysy perässä tässä kieliuudistuksessa, mutta en kyllä välitäkään. Kyllä joku tolkku pitää olla puheissa.

Kirjat on pidettävä hyllyssä

 Kirjastourani alkuaikoina sattui semmoinenkin tapaus, että mieshenkilö kävi useampaan otteeseen tiedustelemassa josko Veikko Huovisen Puukansan tarina olisi lainattavissa.

No minä kävin hyllyllä (tämä tapahtui siis ennen atk:ta) ja totesin, että eipä se ikävä kyllä ole paikalla. Kun sama oli toistunut muutaman kerran muuttui mies jälleen kirjaa kysyttyään ja saman vastauksen saaneena vallan punakaksi ja nousi miltei irti lattiasta huutaessaan minulle: Eikö teidän tehtävänne ole huolehtia, että kirjat pysyvät hyllyssä!  No tuota, meidän tehtävämme on aika lailla päinvastainen, joten mitäpä siinä olisin miespoloa rauhoittaakseni osannut sanoa, kuin että lainassa kyseinen kirja on ja sen voi toki varata tai sitten käydä taas myöhemmin kyselemässä jos olisi sattunut jäämään hyllyyn.

Onko työntekijä palkkansa ansainnut

Olen koko työurani suhtautunut jokseenkin alistuen saamaani korvaukseen työhön käyttämästäni ajasta, joka ei jää pelkästään työpaikalla tehtyyn työhön.  Varsinkin urani aluaikoina olen tehnyt työpaikalleni monia "pikku juttuja" myös vapaa-ajallani. Silloin olin innostuntu työstäni ja halusin tehdä uusia asioita ja osallistua koulutuksiin. Työni on sen laatuista, että on pakostakin tutustuttava aineistoon kotona, jotta osaan suositella sitä myös asiakkaille. No nyt joku sanoo, että älä tee sitä! Ja tyhmäähän se on, jos ei sitä voi tehdä työajalla, mutta kun olen niin vanhakantainen ihminen, etten kehtaa olla työssäni sormi suussa.
Lähestyn emeritusikääni ja minua on todella alkanut pelottaa miten tulen toimeen keryneellä eläkkeelläni. Nyt harmittaa kun alallani ei ole koskaan lakkoiltu tms, jotta palkkaamme olisi saatu korjauksia. Tuntuu todella nololta olla eläkkelle jäädessään aina vain minimipalkalla.
Tiedän, että johtaja olisi voinut tehdä meidän palkkamme suhteen pieniä korotuksia aika ajoin ja nyt todella mietin, että olenko ollut todella huono työntekijä, koska hän sitä ole tehnyt.
Enää minua ei innosta työssäni juuri mikään, koska tämän tosiseikan tiedostaminen on herättänyt minut: jos palkka on minimi, niin ei kai työpanokseltakaan muuta odoteta.

Kuntakyselyissä kirjasto saa aina parhaan arvosanan, mutta eipä sitä huomaa sen paremmin asiakkaiden kuin työnantajankaan arvostuksessa.

Alan kehityskin menee takapakkia ja koulutus hukkaan kun suuri osa työajasta kuluu pakatessa ja purkaessa kuljetuslaatikoita aineiston kulkiessa eri kirjastojen välillä pitkin maakuntaa. Samana päivänä saa pakata ja purkaa samoja kirjoja, mikä tuntuu hölmöläisten hommalta.

Kirjastolaisilta odotetaan yhteistyötä, osallistumista ja järjestämistä jos jonkinlaisten tapahtumien ja aiheiden tiimoilta, jotka eivät aina millään lailla liity alaamme. Ja palkaa ei mistään haluta maksaa.
Eikös joku muu voisi hoitaa sirkukset sun muut hoplopit ja kirjastolaiset voisivat keskittyä omaan osaamisalueeseensa?

Työmatkalla on aina oma tunnelmansa

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun bussinkuljettaja ei ottanut minua kyytiin, vaikka olin ihan etuoven kohdalla. Olikohan tukka huonosti?
Onneksi ei ollut tällä kertaa lääkäriaika varattuna, koska silloin olisin vaatinut käyttämättä jääneestä käynnistä tulleen korvauksen ko. kuljettajalta. Tänä keväänä minulle kävi kerran niin, että juoksin kieli vyön alla lääkärin vastaanotolle kun bussi oli 20 minuuttia myöhässä. Myöhästyin vähän, mutta onneksi lääkäri otti minut vielä vastaan.

No, minä laitoin palautetta:

L:n N:liin menevän bussin pysäkki 17.4.2019 klo 11:10.  Tulin pysäkille juuri kun bussi pysähtyi pysäkille toisen asiakkaan jäädessä pois ja olin etuoven kohdalla, mutta kuljettaja ei avannut ovea! Jäimme molemmat suu auki ihmettelemään ko. kuljettajan asiakaspalveluintoa. Seuraava bussi tuli 11:21, joten edellinen bussi ei ollut edes myöhässä aikataulusta, mikä selittäisi noin tulenpalavan kiireen.

Onko kuljettajille kerrottu miksi he ajelevat kaupunkien väliä? Tarkoitus pitäisi olla viedä meidät asiakkaat omalta pysäkiltämme määränpäähämme. Kunnat tukevat bussiliikennettä niin suurella summalla, että tämän olisi syytä toimia.

Tälle kuljettajalle lähetän suuren kimpun okaisia ohdakkeita.

Onneksi olen vuosikymmenten saatossa tavannut myös paljon asiakaspalveluhenkisiä kuljettajia, 
jotka jopa hymyilevät.

Palautetta laitan jatkossakin kun siihen on tarvetta!

Työmatkalla

Hohhoijaa! Valistusta influessapöpöjen levittämisestä on tullut joka tuutista, niin että ihan kyllästyttää, mutta mitä näinkään työmatkabussissa: kuljettaja kaiveli joutohetkenään antaumuksella nenäänsä, varmaan helpotti, mutta koska käsiä ei siinä kojelaudalla pystynyt pesemään, niin seuraava onnekas rahalla maksanut matkustaja sai tuoreet basiliskot kuitin ja vaihtorahojen mukana. Maanneeko nyt kotonaan sairaana vai levittääkö pöpöjä kaupungilla.
ETTÄ ON ÄLLÖÄ! Jos on pakko kaivaa nenää (nenäliinatkin on keksitty), niin se tehdään esim. wc-käynnin yhteydessä, niin ettei muiden tarvitse toimitusta katsella ja  sitten PESTÄÄN KÄDET!
Muutoinkin olisi mukavaa ja jopa suostavaa, jos kanssaihmiset pesisivät kunnolla kätensä käymäläasioinnin jälkeen. Liian usein saa nähdä kun tarpeet tehtyä suunnataan suoraan eriöstä ulos, siis koli- ym. bakteereita levittämään. HYI teitä!

Kirjasto on suljettu

 Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun tämmöiselle alipalkatulle kirjastotädille ei kaiketi tarvitse antaa mitään arvoa!  Kello 19 menin lopulta sanomaan asiakkaalle joka edelleen oli kirjaston tietokoneella (koneet suljetaan normaalisti 18:50), että suljen koneen. Ei mitään vaikutusta. Odotin hetken ja sanoin vähän kovemmalla äänellä, että työaikani on loppu ja lähden kotiin. Ei mitään vaikutusta! Odotin taas hetken ja rämäytin verkko-oven kiinni manaten samalla maskini takana ihmisten käytöstä. Odottelin aikani ja lopulta se käytöstavaton ihminen lähti ja minäkin pääsin lähtemään töistä klo 19:11. Ja tiedoksi vaan, että seuraavalla kerralla nyppään töpselin irti seinästä!

Koirankakka-asia

Koiran jätöksistä ei kuulemma saa valittaa, ellei halua nipottajan mainetta. Saanen luvan olla eri mieltä! Koiran sen paremmin kuin ihmisten tai muiden elukoidenakaan jätösten paikka ei ole keskellä kävelyteitä. Toisinaan, varsinkin kostealla ilmalla haju työmatkani varrella on aika kuvottava kun jätöksiä on kasapäin niin tiellä kuin sen laitamillakin. On todella outoa ettei asiaa saisi paheksua. Jos koiran omistaja ei viitsi korjata koiransa kasoja pois ihmisille tarkoitetuilta kävelyteiltä, niin eipä hänen kannata sitten koiraa kyllä hankkiakaan, koska tuo nyt on vaivoista pienin, mitä koirasta koituu. Sille on hankittava ruokaa, käytettävä eläinlääkärillä rokotuksilla ym., harjattava, pestävä ja opetettava tavoille.

Niin ja PS, lakkaan heti valittamasta koirankasoista kun se on aiheellista.

Että voi pilata toisen ihmisen aamiaisnautinnon

 Kyllä sain hillitä itseni hotelliaamiaisella etten mennyt sanomaan lähipöydän eläkeläisrouville, että meidän kaikkien kuuluu syödä aamainen salissa, eikä kenelläkään ole erillistä oikeutta tehdä sen lisäksi voileipiä evääksi ja hamstrata hedelmiä, tee- ja kaakaopusseja,  kananmunia ja leivonnaisia mukaan. Rouvilla oli Marimekon tunikat ja mietin jo että menen sanomaan, että olisitte ostaneet halvemmat paidat niin ei tarvitsisi varastaa ruokaa, mutta en tietenkään kehdannut. Katselin kyllä koko ajan suoraan ja nenänvarttani pitkin ja ihmettelin touhua ääneen pöytätoverilleni. Paheksen henkilökuntaa, joka ei puuttunut asiaan, voiko olla näkemättä?, koska me kaikki muut maksoimme myös näiden rouvien kassiinsa pakkaamat ruuat. Itse en edes pysty paljoa aamulla syömään, joten tuntui kyllä hyvin epäkorrektilta tuo varastelu. Ja olen ihan varma, että jos itse ottaisin vaikka yhden hedelmän mukaani niin jopa siitä sanottaisiin!

Kaikille asia ei avaudu samoin

 Tämän sain huomata lomamatkallani kun hotellin ravintolassa oli käytettävä käsidesiä, maskia ja kertakäyttökäsineitä covidin leviämisen ehkäisemiseksi. Maskia tuli käyttää aina, paitsi silloin kun söi omassa pöydässään ja käsineitä kun otti ruokia puffet-pöydästä. Tämä oli minusta loistava tapa ja olisi ihan paikallaan aina sikäli kuin kanssaihmisten käyttäytymistä olen seurannut kunnes huomasin miten ihmiset käytännössä toimivat.  Herrahenkilö pani käytetyt käsineet uudelleen käteensä, jolloin niiden ulkopinta ei enää ollut puhdas. Eräs rouva pani kertaalleen käyttänsä käsineet käteen, huomasi parin askeleen jälkeen, että maski jäi, joten palasi ja asetteli maskin kasvoilleen NE KÄSINEET KÄDESSÄ! Toinen rouva nuoleskeli sormensa (varmaan olivat herkulliset!) ja lähti sitten hakemaan lisää ruokaa ilman hanskoja!  Joten kun itse otin joka kerta uudet hanskat ja maskinkin panin jo pöydässä kasvoilleni suojelin itseäni muiden ilmiselvästi levittelemiltä viruksilta ja bakteereilta. Eivätkö ihmiset todellakaan ymmärrä maskien ja käsineiden tarkoitusta!?

No jo on aikoihin eletty!

 Nyt kyllä kirjastotäti joutui hymyilemään ikenet tervassa. Sattui nimittäin iltavuorossa niin, että kun olin pienellä pakollisella tauolla, tietänette mitä tarkoitan, niin eikös joku hyväkäs hakannut välioveen. Minkäs teet! kyllä minun oli asiani hoidettava loppuun saakka ennen kuin menin salin puolelle. Muistin sentään katsoa ettei helma jäänyt housun vyötärölle, vaikka vähän oli muka kiirekin. Siellä sitten mieshenkilö kuikuili, että ei täällä ole ketään, johon minä, että ei ole kuin minä ja jos minä olen tauolla ei ole ketään. Siihen herra tuhahti että onpas hyvin järjestetty! No, meillähän on lainausautomaatit, joten hätä ei ole kummoinenkaan, paisti kun täällä kyseisellä henkilöllä oli maksuja niin paljon ettei saanut lainattua ennen kuin maksoi ne. Heh! Sain sentään t....lta rahat pois. Kaikenlaista!

Palvelukulttuuria

 Hmm....  Eräänä iltana olin hakemassa hyllyvarausta, ja aikaa ehkä kului tovi enemmän kuin vain ottaessani kirjan hyllystä, kas kun se mokoma ei ollut omalla paikallaan ja joudun takalisto pystyssä köykkimään alahyllyllä jonkin aikaa. Kuulin jotain pientä ääntä, mutta jatkoin etsintääni, kun en hoksannut, että ääni on kohdistetty minulle, sitten kuului eineen kovemmin, että "anteeksi" ja nousin ylös, jolloin asiakas totesi minulle, että palvelukultturimme taso kirjastossa laskenut. Ihmettelin, että mihin perustuen?  Asiakas vastasi, että no niinkuin nyt minäkin, kun en ole ollenkaan ystävällinen niin kuin aiemmin ja hän on saman huomannut muissakin (kuvaili työtovereitani).  Vastasin, että olin hakemassa hyllyvarausta, joita meidän pitää hakea koko ajan ja pahoittelin hänen saamaansa kuvaa, joka saattaa johtua siitäkin, että meillä on uusi ohjelma, joka ei toimi kunnolla ja henkilökuntaa liian vähän kun lomakausikin on alkanut.

Ehkä hän ymmärsi, ehkä ei, mutta tämmöistä kirjastoissa nykyään on kun ei aikaa enää ole siihen entisaikojen hyvään asiakaspalveluun, sikäli kun sillä tarkoitetaan sitä, että  ehtii vähän seurustellakin ja vaihtaa kuulumisia tiskillä. 

Käytöstapojen puute

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun odotin bussia katoksessa ja viereeni penkille lösähti nuorimies, siis ei se lösähtäminen pahoittanut, vaan se, että tupakkia alkoi tuo poikarukka röyhyyttämään! Eikö lie ollut ymmärrystä, lukutaitoa, vai vaan pelkästään käytöstapojen opetuksen puutosta (mitkä lie kotiolot siististä ulko-olemukseta huolimatta?), sillä katoksessa on tarra, jolla tuota huonoa tapaa kehotetaan harrastamaan jossain loitommalla ottaen huomioon kanssaihmiset (MAINIO TARRA). Opetetaanko alakoulussa nykyaikana lukutaitoa?
Bussi tuli ja aioin astua autoon, vaan eikös tuo sama huonotapainen koltiainen yrittänyt kiilata sinne ohitseni miltei varpaille astuen?! Mikä helkutin kiire siinä sitten ykskask tuli, eikö se syöpäkääryle enää maistunutkaan.
Onnistuin estämään mokoman etuilijan ja nousin bussiin ensin, mutta perässäni tulleet vanhemmatkaan naisihmiset eivät hänen rynnimistään onnistuneet välttämään.
Joitakin pysäkkejä myöhemmin bussiin nousi joukko maahanmuttajia ja nuoreho blondi. Muu väki odotti kohteliaasti, että vanhempi rouva pääsee bussiin ensin, vaan mitäpä teki blondi? No, koska vanhan rouvan meno oli hitaanlaista, ohitti tämän todella törkeästi. HÄPEÄ sinä aivoton naikkonen! Alan olla siinä vakaumuksessa, että hiusten väristä voi päätellä henkilön aivotoiminnan määrän ja laadun.

Lehdet ahterin alla

Lehden viimeisin numero ei ole hyllyssä. Asiakas tulee tiskille kysymään, että eikö x-lehden viimeinen numero ole vielä tullut, oli jo myynnissä kaupassa? Vastaan, että kun lehdet tulevat tuomme ne kyllä hyllyyn kunhan olemme rekisteröineet ne saapuneiksi. Kyllä ne lehdet sieltä hyllystä löytyvät jos ovat tulleet! Sinne ne heti kiikutetaan kunhan on saatu kirjattua saapuneiksi tiedostoon. Eräs asiakas käy harvasepäivä kysymässä lehteä, jonka toimituksessa on jotain ongelmia, eikä se ole tullut kirjastoon muutamaan kuukauteen, mutta kun tulee, niin siellä hyllyssä se sitten on. Sieltä voi tarkistaa. Luullaanko tosiaan, että uudet lehdet ovat kirjastotädin ahterin alla!?

Tyhjä tiski

Hei! Siis, tervehdin kirjastoon tulevaa asiakasta, mutta tämä mokoma menee sille toiselle tiskille, jolla ei ole  virkailijaa! Kysyy siltä pöydältä sitten: "mahtoiko minulle jääädä jotain lainoja vielä palauttamatta?" .....  No haloo! Kannattaa ehkä tulla sille tiskille, jolla on virkailija, sillä emme mekään mitään meedioita ole, vaan tarvisemme päätteen, jolta näemme tilanteen palautusten jälkeen.
Itse menen kyllä esim. kaupassa aina kassalle, jolla on myyjä paikalla. Olisihan aika hölmöä seistä kassalla jonottamassa kun ei ole mitään tietoa siitä koska se avataan.
Avaamme päätteen henkilökohtaisilla tunnuksillamme, joten palvelupisteen vaihtaminen ei käy ihan sormia napsauttamalla. Kärsin ko. päivänä lisäksi kipeästä jalasta, joten en mielelläni ottanut yhtään ylimääräistä askelta  ja onhan se hoksnokan käyttö joka taapauksessa sallittua,  asiakkaallekin.

Oven takana

Jos on noita aiemmin mainitsemiani ovenrykijöitä, niin sitten löytyy myös toista ääripäätä, jotka seisovat kiltisti oven takana kun se ei aukene, vaikka suoraan edessä lukee aukioloajat ja niiden puitteissa ovi toki aukeaa joko kahvasta tai painamalla avauspainiketta.
Siellä sitä sitten pällistellään kummastuneen ja ärtyneen näköisinä kun asiakaspalvelutiskillä palvellaan muita asiakkaita ja toiset eivät pääse edes sisälle!
Semmoinen se on maailma: epäoikeudenmukainen.