Kun jään vapaaherrattaren päivilleni en jää nykyisenlaista työtäni kaipaamaan, työtovereitani kylläkin, sekä entisiä, että nykyisiä. Kirjastotyö on muuttunut niin kovin tasapaksuksi raatamiseksi, ettei sitä juuri entisaikojen kirjastotätien hommaksi tunnista. Nyt suurin osa ajasta kuluu kun kirjoja pakataan ja puretaan kuljeteltaviksi kirjasojen välillä. Tuskinpa kukaan aikoinaan alalle kouluttautunut osasi kuvitella, että tulevaisuus on enmmänkin logistiikkaa kuin kirjastotyötä. Kirjoja onneksi sentään vielä on, mutta taitaa käydä vielä niinkin, että e-kirjat syrjäyttävät paperiversion. Toisaalta, sitten ei tarvitse purkaa ja pakata.
sunnuntai 27. elokuuta 2023
Vuosien karttuessa
Olin muilla mailla matkoilla juhlistamassa arkista elämääni kun tuli uusi kymmenluku täyteen. Ja totta tosiaan, heti kun tämä rajapyykki oli vaihtunut tarjosi kohtelias nuori mies minulle paikkansa bussissa! Ja kaikeksi vakuudeksi kun olimme seuraavan kerran poistumassa bussista kehotti nuori äiti lapsiaan odottamaan, että vanhemmat pääsevät ensin. Kyllä sen siis heti huomaa kun ihmisen ikä ylittää tietyn rajapyykin. Tosin uskallan epäillä että täällä harmaassa kotimassamme en noin hyviin tapoihin oppineita nuoremman polven edustajia tapaa. MOT.
Olin ollut saman kunnan palveluksessa 38 vuotta ja sain/valitsin "lahjaksi" 3 vapaapäivää, lisäksi kahvitilaisuudessa sain tällaisen kukkapuskan. Toivottavasti hämmenykseni ei näkynyt päältä kun näin kukkapuketin, sillä yleensä olen tottunut ruusuihin tällaisissa tilanteissa.
Olin ollut saman kunnan palveluksessa 38 vuotta ja sain/valitsin "lahjaksi" 3 vapaapäivää, lisäksi kahvitilaisuudessa sain tällaisen kukkapuskan. Toivottavasti hämmenykseni ei näkynyt päältä kun näin kukkapuketin, sillä yleensä olen tottunut ruusuihin tällaisissa tilanteissa.
perjantai 11. elokuuta 2023
Kirjan palauttamisen vaikeus
No niin, sieltä se rouva taas tulee! Ja suoraa päätä tiskille kirjansa kanssa, vaikka hyvin tietää, että palautus tehdään automaatilla. Kerron tämän jälleen rouvalle, joka sitten suuntaa automaatille, mutta ei tee muuta kuin heiluu kirjansa kanssa. Menen perässä ja sanon, että kirja pannaan vain siihen tasolle ja se tulee palautetuksi. Edelleen haahuilua, "miten päin se siihen pannaan? " Ihan miten päin vain. "Jätetäänkö se tähän?" Ei, vaan pannan ihan mihin vain siihen viereiseen hyllyyn.
Voi hyvänen aika! Kirjoja taitaisi olla melkoiset pinot jos ne kaikki jätettäisiin palautustasolle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)