Oven takana

Jos on noita aiemmin mainitsemiani ovenrykijöitä, niin sitten löytyy myös toista ääripäätä, jotka seisovat kiltisti oven takana kun se ei aukene, vaikka suoraan edessä lukee aukioloajat ja niiden puitteissa ovi toki aukeaa joko kahvasta tai painamalla avauspainiketta.
Siellä sitä sitten pällistellään kummastuneen ja ärtyneen näköisinä kun asiakaspalvelutiskillä palvellaan muita asiakkaita ja toiset eivät pääse edes sisälle!
Semmoinen se on maailma: epäoikeudenmukainen.

Kirjastotäti on vihainen

Kirjasto on mukava paikka, jota kaikki voivat käyttää ilman kustannuksia, mutta jotain rajaa sentään, kiitos!
Vaikka lukusaliin tulee kaksi kappaletta samaa lehteä, ei tarkoitus ole, että sinä onneton pitkäkyntinen viet sen toisen. Kyllä ne molemmat on tarkoitettu kaikkien lukijoidemme yhteiseen käyttöön. Koe huonoa omaatuntoa!
Eikä niitä lehtiä muutenkaan tarvitse kähmiä, sillä ne saa lukea siellä lukusalissa ihan ilmaiseksi ja jos joku artikkeli on niin tuiki tärkeä, että se pitää saada kotiarkistoon niin sen voi kopioida kirjastossa.
Ja ristikot!  Kirjastoon lehtiin EI RATKOTA ristikoita, sillä nekin on tarkoitettu kaikille lukijoille. Ristikosta voi ottaa kopion ja sen sitten ratkoa ihan vaikka MUSTEKYNÄLLÄ ja niin väärin kuin vain osaa. Häpeä sinä kirjaston lehtien ristikoiden turmelija!

Pieni sana: anteeksi

Kun teemme virheen, josta toinen osapuoli kärsii tai pahoittaa mielensä pyydämme anteeksi siltä jota asia koskee, mutta kas kummaa, asiakasta tämä ei tunnu ollenkaan liikuttavan. On todella masentavaa kun olette haukkuneet meidän ties mihin maan rakoon, koska olette mielestänne palauttaneet kirjat, joista on tullut muistutus ja me sitten olemme etsineet niitä kaikista mahdollisista ja mahdottomista paikoista kirjastossa, kyselleet jopa muista kirjastoista ja sitten ne ilmestyvätkin palautuslaatikkoon tai jopa tuotte ne itse kirjastoon! Eikö yhtään tule mieleen, että kun on pannut oman mokansa toisten syyksi joskus härskinkin haukkumisen saattamana, olisi aika laillakin aiheellista ja kohteliasta pahoitella asiaa?



Tosin: urani alkupuolella sattui tapaus, jossa asiakas oli omasta mielestään varsin varmasti
palauttanut lainansa ja haukkui meidät virkailijat melko värikkäästi ja yllätys yllätys! seuraavana päivänä palasi, palautti ko. lainat ja pyysi anteeksi ruusukimpun kera. Molemmille jäi hyvä mieli.

Pöllytystä

Minä en sitten voi sietää on pöllytystä! Mikähän siinä on kun ei voi kotona tarkistaa, jos on satasia tai muita aarteita jäänyt kirjanmerkeiksi, vaan pitää joka kirja pöllyyttää siinä virkailijan nenän alla? Onneksi en ole astmaatikko. Huonoa käytöstä sanon minä!

Myöhässä on

No niin, taas piti tulla kirjastoon ihmettelemään, että enkö minä ole palauttanut sitä kirjaa, josta tuli muistutus? "Olen etsinyt joka paikasta, eikä kirja ole meillä, muistan varmasti palauttaneeni sen tähän tiskille."  No, minäpä tarkistan, jos jokin sekaannus tai vahinko olisi tapahtuntu palautuksessa ja se  olisikin meillä kirjastossa hyllyssä, vaikka tiedän, ettei se siellä ole kun asia on tarkistettu ennen kuin muistutus on lähetetty.
Ei ollut hyllyssä, kyllä se nyt siltä vaikuttaa, että on vielä palauttamatta.
Ja asiakas väittää edelleen, että on varmasti palauttanut!
Kannattaisi ehkä etsiä ensin kotoa ja tulla vasta sitten kirjastoon ihmettelemään, niin säästyisi molempien aika.

99,9 tapauksista laina palautetaan vähin äänin tiskille, toiseen kirjastoon tai palautuslaatikkoon.
Toisinaan on tosin käynyt niinkin, että laina on palautettu vaivihkaa hyllyyn muistutuksen tultua kotiin.

Rykiminen

Mikä siinäkin on, että sitä ovenkahvaa pitää rykiä ja tempoa niin, että hyvä kun ovi saranoillaan pysyy! Siinä on aukioloajat ihan silmän korkeudella ja ovat olleet samat  noin 20 vuotta. Joskus tulee mieleen, että eikö osata lukea, mutta mitä sitä sitten kirjastoon ollenkaan tulee, ei meillä opeteta sisäluvun jaloa taitoa. Se sentään kuulu koululle, vaikka kirjaston kontolle nykyään kaikkea mahdollista yritetäänkin tupata.