Kun jään vapaaherrattaren päivilleni en jää nykyisenlaista työtäni kaipaamaan, työtovereitani kylläkin, sekä entisiä, että nykyisiä. Kirjastotyö on muuttunut niin kovin tasapaksuksi raatamiseksi, ettei sitä juuri entisaikojen kirjastotätien hommaksi tunnista. Nyt suurin osa ajasta kuluu kun kirjoja pakataan ja puretaan kuljeteltaviksi kirjasojen välillä. Tuskinpa kukaan aikoinaan alalle kouluttautunut osasi kuvitella, että tulevaisuus on enmmänkin logistiikkaa kuin kirjastotyötä. Kirjoja onneksi sentään vielä on, mutta taitaa käydä vielä niinkin, että e-kirjat syrjäyttävät paperiversion. Toisaalta, sitten ei tarvitse purkaa ja pakata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti