Parisenkymmentä vuotta sitten vakioasiakkamme, arvonsa tunteva rouvashenkilö pyysi minua suosittelemaan hyvää lukuromaania. Olin juuri lukenut Marianne Fredrikssonin sukuromaanisrajaa, johon olin aivan ihastunut ja luonnollisesti suosittelin sitä. Sarjan ensimmäinen osa olikin paikalla ja rouva lainasi sen. Seuraavalla viikolla rouva palautti kirjan, eikä sanonut siitä sanakaan. Eipä osunut suositteluni nappiin. Makuja on monenlaisia, minulla on omani, joka luonnollisesti on hyvä....
On vielä mainittava, ettei ko. rouva enää pyytänyt minulta kirjasuosituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti