Väärällä alallako

Nyt on kirjastotäti kyllä ymmällään! Kirjastoon on remontin myötä tullut toinen kerros ja se ei kyllä ole ollenkaan hyvä asia!
Henkilökunta ei riitä kahteen kerrokseen, silti toki molemmat kerrokset pidetään auki.
Työ on nyt kirjojen palauttamista ja kuljettamista kerroksesta toiseen, ja tietenkin pakkaamista ja purkamista kun laatikot, pussit ja kassit  tulevat ja menevät maakunnan kirjastojen välillä.
Tämän lisäksi kirjastotätien pitäisi olla vielä nuorisohjaajiakin, sillä uusi tila on saanut nuorison kerääntymään kirjastoon ja meno on sitten mitä on. Asiakkatkaan eivät aina uskalla tulla tilaan ja ovat kyselleet, että pelottaaka siellä olla.
No, olen aikoinani kouluttautunut kirjastotädiksi, eikä minusta nuorisoohjaajaa saa vaikka rautakangella vääntäisi. Enkä aio enää näillä lukemilla uutta ammattia opetella!
Mutta jollain ilveellä nykyinen tilanne on kestettävä vielä muutamia vuosia. Korvakuulokkeet, kuulosuojaimet, korvatulapat.....?
Se on sanottava, että ihan uudenlaisen puhetavan kirjastossa olen oppinut:  v:n mulkku, v:n uuno, v:n idiootti, v:n kiva, mitä v:ua......    En ihan ole vielä omaksunut puhetyyliä, mutta eiköhän se tartu ennen kuin jättäydyn oloneuvoksettareksi. Se on kuitenkin selvää, että joka toinen sana alkaa v:llä. On sitten uusi raikas puhetyyli vanhustenkerhossa ja palvelutalossa aikanaan.

Kirjasuositus meni metsään

Parisenkymmentä vuotta sitten vakioasiakkamme, arvonsa tunteva rouvashenkilö pyysi minua suosittelemaan hyvää lukuromaania. Olin juuri lukenut Marianne Fredrikssonin sukuromaanisrajaa, johon olin aivan ihastunut ja luonnollisesti suosittelin sitä. Sarjan ensimmäinen osa olikin paikalla ja rouva lainasi sen. Seuraavalla viikolla rouva palautti kirjan, eikä sanonut siitä sanakaan. Eipä osunut suositteluni nappiin. Makuja on monenlaisia, minulla on omani, joka luonnollisesti on hyvä....
On vielä mainittava, ettei ko. rouva enää pyytänyt minulta kirjasuosituksia.