Koirankakka-asia

Koiran jätöksistä ei kuulemma saa valittaa, ellei halua nipottajan mainetta. Saanen luvan olla eri mieltä! Koiran sen paremmin kuin ihmisten tai muiden elukoidenakaan jätösten paikka ei ole keskellä kävelyteitä. Toisinaan, varsinkin kostealla ilmalla haju työmatkani varrella on aika kuvottava kun jätöksiä on kasapäin niin tiellä kuin sen laitamillakin. On todella outoa ettei asiaa saisi paheksua. Jos koiran omistaja ei viitsi korjata koiransa kasoja pois ihmisille tarkoitetuilta kävelyteiltä, niin eipä hänen kannata sitten koiraa kyllä hankkiakaan, koska tuo nyt on vaivoista pienin, mitä koirasta koituu. Sille on hankittava ruokaa, käytettävä eläinlääkärillä rokotuksilla ym., harjattava, pestävä ja opetettava tavoille.

Niin ja PS, lakkaan heti valittamasta koirankasoista kun se on aiheellista.

Että voi pilata toisen ihmisen aamiaisnautinnon

 Kyllä sain hillitä itseni hotelliaamiaisella etten mennyt sanomaan lähipöydän eläkeläisrouville, että meidän kaikkien kuuluu syödä aamainen salissa, eikä kenelläkään ole erillistä oikeutta tehdä sen lisäksi voileipiä evääksi ja hamstrata hedelmiä, tee- ja kaakaopusseja,  kananmunia ja leivonnaisia mukaan. Rouvilla oli Marimekon tunikat ja mietin jo että menen sanomaan, että olisitte ostaneet halvemmat paidat niin ei tarvitsisi varastaa ruokaa, mutta en tietenkään kehdannut. Katselin kyllä koko ajan suoraan ja nenänvarttani pitkin ja ihmettelin touhua ääneen pöytätoverilleni. Paheksen henkilökuntaa, joka ei puuttunut asiaan, voiko olla näkemättä?, koska me kaikki muut maksoimme myös näiden rouvien kassiinsa pakkaamat ruuat. Itse en edes pysty paljoa aamulla syömään, joten tuntui kyllä hyvin epäkorrektilta tuo varastelu. Ja olen ihan varma, että jos itse ottaisin vaikka yhden hedelmän mukaani niin jopa siitä sanottaisiin!

Kaikille asia ei avaudu samoin

 Tämän sain huomata lomamatkallani kun hotellin ravintolassa oli käytettävä käsidesiä, maskia ja kertakäyttökäsineitä covidin leviämisen ehkäisemiseksi. Maskia tuli käyttää aina, paitsi silloin kun söi omassa pöydässään ja käsineitä kun otti ruokia puffet-pöydästä. Tämä oli minusta loistava tapa ja olisi ihan paikallaan aina sikäli kuin kanssaihmisten käyttäytymistä olen seurannut kunnes huomasin miten ihmiset käytännössä toimivat.  Herrahenkilö pani käytetyt käsineet uudelleen käteensä, jolloin niiden ulkopinta ei enää ollut puhdas. Eräs rouva pani kertaalleen käyttänsä käsineet käteen, huomasi parin askeleen jälkeen, että maski jäi, joten palasi ja asetteli maskin kasvoilleen NE KÄSINEET KÄDESSÄ! Toinen rouva nuoleskeli sormensa (varmaan olivat herkulliset!) ja lähti sitten hakemaan lisää ruokaa ilman hanskoja!  Joten kun itse otin joka kerta uudet hanskat ja maskinkin panin jo pöydässä kasvoilleni suojelin itseäni muiden ilmiselvästi levittelemiltä viruksilta ja bakteereilta. Eivätkö ihmiset todellakaan ymmärrä maskien ja käsineiden tarkoitusta!?

No jo on aikoihin eletty!

 Nyt kyllä kirjastotäti joutui hymyilemään ikenet tervassa. Sattui nimittäin iltavuorossa niin, että kun olin pienellä pakollisella tauolla, tietänette mitä tarkoitan, niin eikös joku hyväkäs hakannut välioveen. Minkäs teet! kyllä minun oli asiani hoidettava loppuun saakka ennen kuin menin salin puolelle. Muistin sentään katsoa ettei helma jäänyt housun vyötärölle, vaikka vähän oli muka kiirekin. Siellä sitten mieshenkilö kuikuili, että ei täällä ole ketään, johon minä, että ei ole kuin minä ja jos minä olen tauolla ei ole ketään. Siihen herra tuhahti että onpas hyvin järjestetty! No, meillähän on lainausautomaatit, joten hätä ei ole kummoinenkaan, paisti kun täällä kyseisellä henkilöllä oli maksuja niin paljon ettei saanut lainattua ennen kuin maksoi ne. Heh! Sain sentään t....lta rahat pois. Kaikenlaista!

Palvelukulttuuria

 Hmm....  Eräänä iltana olin hakemassa hyllyvarausta, ja aikaa ehkä kului tovi enemmän kuin vain ottaessani kirjan hyllystä, kas kun se mokoma ei ollut omalla paikallaan ja joudun takalisto pystyssä köykkimään alahyllyllä jonkin aikaa. Kuulin jotain pientä ääntä, mutta jatkoin etsintääni, kun en hoksannut, että ääni on kohdistetty minulle, sitten kuului eineen kovemmin, että "anteeksi" ja nousin ylös, jolloin asiakas totesi minulle, että palvelukultturimme taso kirjastossa laskenut. Ihmettelin, että mihin perustuen?  Asiakas vastasi, että no niinkuin nyt minäkin, kun en ole ollenkaan ystävällinen niin kuin aiemmin ja hän on saman huomannut muissakin (kuvaili työtovereitani).  Vastasin, että olin hakemassa hyllyvarausta, joita meidän pitää hakea koko ajan ja pahoittelin hänen saamaansa kuvaa, joka saattaa johtua siitäkin, että meillä on uusi ohjelma, joka ei toimi kunnolla ja henkilökuntaa liian vähän kun lomakausikin on alkanut.

Ehkä hän ymmärsi, ehkä ei, mutta tämmöistä kirjastoissa nykyään on kun ei aikaa enää ole siihen entisaikojen hyvään asiakaspalveluun, sikäli kun sillä tarkoitetaan sitä, että  ehtii vähän seurustellakin ja vaihtaa kuulumisia tiskillä.